Turistikodit omistajayhteisöissä – Konfliktit
Konfliktien ratkaiseminen
Turistikotien ilmiö omistajayhteisöissä on yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä, joita tässä asiassa on noussut esiin.
Asunnon vuokraaminen matkailukäyttöön on emme, sinänsä, a rasittavaa toimintaa, mutta käytännössä se synnyttää usein ongelmia rinnakkaiselossa naapureiden kanssa, esimerkiksi yhteisten elementtien intensiivisen käytön vuoksi, mikä voidaan ymmärtää saman epänormaaliksi ja lisää vaurioitumisriskiä tai melua tiettyinä aikoina.
- ratkaisut naapuruston yhteisöt voivat sopeutua turistiasunto-ongelmaan, ovat erilaisia.
Asuntojen turistivuokraus, joka sijaitsee yhteisössä, jossa muiden omistajien asuinpaikka on ärsyttävää ja vaarallista toimintaa, koska useat ihmiset käyttävät yhteisiä elementtejä ja niiden epänormaalia käyttöä.
Toimintakielto
(LPH art.17.12)
Tällä hetkellä omistajayhteisöillä on mahdollisuus tavoittaa sopimukset jotka rajoittavat tai rajoittavat turistivuokraustoiminnan harjoittamista.
Nämä sopimukset edellyttävät kannatti 3/5 kaikista omistajista joka puolestaan edustavat 3/5 osallistumiskiintiöistä , riippumatta siitä, muuttavatko ne yhtiön perustavaa nimeä tai yhtiöjärjestystä. Yhteisö. Tässä mielessä tehdyillä sopimuksilla ei voi olla takautuvaa vaikutusta, eli ne eivät voi rajoittaa sitä jo harjoittaneiden toimintaa.
Tämä turistivuokraustoiminnan rajoittamiseen tarvittava enemmistön lieventäminen on voimassa alkaen 6-3-2019. Siihen asti tällainen rajoitus merkitsi sääntöjen tai perustamisnimikkeen muutosta, joka sellaisenaan vaati koko yhteisön yksimielistä tukea ( LPH art.17.6 ). Tämä tarkoitti sitä, että jos naapuri oli jo varaamassa asuntoa matkailijoiden majoitukseen tai aikoi tehdä niin, sitä vastaan oli käytännössä mahdotonta päästä sopimukseen.
Tämän normatiivisen muutoksen jälkeen ilmaisun laajuus " raja tai ehto ” nostetaan esille, eli jos omistajakokoukset voivat vain 3/5 enemmistöllä kieltää ilman perusteltua syytä lomavuokrauksen tai jos vain, ne voivat asettaa rajoituksia tai ehtoja, jotka omistajan on täytettävä omistaa koti tälle toiminnalle ja kiellä se vain, jos niitä ei täytä.
Koska asiasta ei ole annettu oikeudellista lausuntoa, näyttää siltä, että enemmistön oppi on taipuvainen tähän toiseen vaihtoehtoon:
- Omistajayhteisö voi asettaa erilaisia rajoituksia - kuten esim., että asukkaat eivät saa jäädä asukkaiden yhteisiin tiloihin, ettei talon tai portaalin avaimia saa jättää rakennuksen ulkopuolelle noudettavaksi tuleva vuokralainen, raja talossa samanaikaisesti voi olla käyttäjien määrä jne. Joka tapauksessa niiden on oltava olosuhteita, jotka hyödyttävät omaisuutta ja muita naapureita ja jotka viittaavat selkeään oikeuksien väärinkäyttöön tai jotka todella olettavat ehdotonta kieltoa kodin lomakohteesta.
- Mutta yhteisö, vaikka se saavuttaisi määräenemmistön LPH art.17.12 , yhteisö ei voi suoraan kieltää yksi yksityisistä kiinteistöistä on omistettu ns. loma-asunnolle. Eri asia on se, että sille tietyt ehdot on asetettu, niiden rikkomista, jos se vaikuttaa olennaisesti yhteisön normaaliin kehitykseen, voidaan pitää ärsyttävänä toimintana ja kiellettävänä.
- Rajoituksen tulkitseminen ehdottomaksi kielloksi merkitsisi ylijäämää, joka loukkaisi kodin omistajan oikeudesta johtuvia dominaalisia kykyjä, elleivät ne perustuisi yhteisön ulkopuolisiin määräyksiin. Omistajalautakunta saattoi kieltää käytön vain silloin, kun alamääräykset eivät sallineet toimintaa rakennuksen tyypissä, paikassa tai ajassa siten, että siihen ei todellisuudessa voinut lisätä mitään.
välillä tehtyjen sopimusten osalta 12-19-2018 and 1-23-2019 , RDL 21/2018 , joka kumottiin kongressin validoinnin puutteen vuoksi, vahvisti jo tällä hetkellä voimassa olevien enemmistöjen lieventämisen, joten tuona aikana hyväksytyt ovat täysin päteviä ja velvoittavat yhteisöä ( LPH art.17.12 ).
Maksujen korotus
(LPH art.17.12)
Toinen ratkaisu, jonka yhteisöt voivat omaksua, on ottaa turistiasunnot vastaan mutta pakottaa niiden omistajat maksamaan erityiskulukiintiöitä tai korottamalla kiintiöitä yhteisiin kuluihin osallistumiselle asunnoille, joissa tätä toimintaa harjoitetaan. Niiden hyväksymistä varten tämän tyyppinen sopimus edellyttää 3/5:n puoltavaa ääntä kaikista omistajista, jotka puolestaan edustavat 3/5 osallistumiskiintiöistä.
Korotus ei missään tapauksessa saa ylittää 20 % maksetusta maksusta.
Tämä toimenpide, jota sovelletaan alkaen 6-3-2019 , sisällytti jo RDL 21/2018 vuonna LPH Tästä syystä sopimukset, jotka tehdään 12-19-2018 ja 1-23-2019 välisenä aikana, ovat täysin päteviä ja sitovat yhteisöä.
Tällä toimenpiteellä ei ole tarkoitus rangaista omistajaa, joka omistaa kotinsa turistivuokraustoimintaan, vaan yhteisten elementtien käyttö on suhteutettu hänen panokseensa yhteisölle.
Oikeudenkäynti
Jos yhteisö katsoo, että asunnon omistaja tai haltija kehittyy siihen tai muuhun omaisuuteen kiellettyä toimintaa säännöissä, jotka vahingoittavat omaisuutta, seuran puheenjohtaja voi omasta aloitteestaan tai jonkun omistajan tai asukkaan aloitteesta vaatia kielletyn toiminnan harjoittajaa lopettamaan ne välittömästi. Jos omistaja tai haltija jatkaa haitallisen toiminnan kehittämistä, hän voi mennä oikeuteen, jotta tuomioistuimet voivat ratkaista asian
Matkailijoiden asumisen osalta, lukuun ottamatta sopimuksia, joita yhteisöt voivat tehdä tulevaisuudessa kieltääkseen toiminnan, herää kysymys Tuomioistuimissa jo olemassa olevien osalta on, onko näiden asuntojen omistaminen turistivuokraamiseen kiellettyä toimintaa, analysoidaan säännöissä olevaa sääntelyä ja sen tulkintaa.
Tuomioistuinten tällä hetkellä omaksuma kanta on myöntää rajoitus tai kielto turistiasuntoja omistajayhteisössä vain silloin, kun perustamisosaan tai säännöksiin sisältyy selkeä ja nimenomainen kielto, joka koskee ulkopuolisia ostajia ja edellyttäen, että lakisääteinen kielto on merkitty kiinteistörekisteriin. Tällaisella kiellolla omistajayhteisö ryhtyy ennaltaehkäiseviin toimiin välttääkseen ärsyttävää toimintaa.
Itsehallintoalueet ovat näiden asuntojen kanssa syntyneen kiistan valossa säännelleet tätä asiaa sopeuttaakseen sen vallitsevaan tilanteeseen ja pyrkineet mahdollisuuksien mukaan välttämään näitä naapurikunnissa syntyneitä konflikteja.
Ennen tätä suuntausta tulkittiin, että riittää, että Asunto-termiä käytettiin perustamisnimessä tai naapuriyhteisön säännöissä katsoa, että asunnon ainoa sallittu käyttö oli tähän tarkoitukseen, asumiseen tai kotiin ja että se on sellaisenaan ristiriidassa matkailutarkoituksen kanssa.
Lähde: TLACORP